Suutari Alanen

Suutari Kalle Alanen

Meillä on näyttelyssä esillä valokuva rakennuksesta, jossa tiedetään toimineen suutari. Rakennuksen oven pienessä on kenkäkyltti ja ikkunassa lukee Jalkinekorjaamo. Se, minkä niminen suutari ja milloin rakennuksessa on toiminut, oli meille eiliseen päivään asti mysteeri. Elimme kuitenkin toivossa, että näyttelyn myötä tämäkin selviää.

Rakennus on sama kuin missä kultaseppä Arhosola on pitänyt aiemmin verstastaan. Hämeenkatu 52.

Alli Luhti poikkesi viikko sitten keskiviikkona museolla kengänvenytyslestin kanssa. Hän alkoi kertoilla tätinsä miehestä, suutarista, joka oli pitänyt verstastaan Hämeenkadun loppupäässä. Minähän sitten heti näytin kuvaa ja sama paikkahan oli kyseessä. Mysteeri selvisi.

Suutari Kalervo Alanen oli syntynyt vuonna 1916 Honkajoella. Riihimäellä hän asui perheineen Petsamonkadulla rintamamiestalossa. Vaimo oli töissä lasitehtaalla ja heillä oli kuusi lasta. Suutari oli polion sairastanut invalidi ja kulki pyörätuolillaan työmatkat.

Etupäässä Alanen korjasi kenkiä, vaikka olisi osannut valmistaakin. Valjaita ja muita hevoskaluja hän sekä korjasi että valmisti.

Hämeenkadulla Alasen verstas toimi rakennuksen katutasolla. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin Alanen siirsi verstaansa Erkyläntien alkuun ja jatkoi toimintaa siellä.

Kalervo Alanen kuoli vuonna 1968. 

- pvi

Seppä Kalle Eloranta

Seppä Kalle Eloranta

Elomaan Marja piipahti museolla näyttämässä "maailman parasta kuokkaa". Kuokan on tehnyt verstaallaan Ahjolankatu 14:ssä toiminut seppä Kalle Eloranta. Marjan äiti oli huomannut naapurissaan ”pajamiehen vaimon” käyttävän samanlaista kuokkaa ja pyysi sepältä myös itselleen samanlaisen. Kuokka on periytynyt Marjalle ja on edelleen kovassa käytössä.

Elorannan pajarakennus oli pieni yksikerroksinen talo, jonka viisto katto aleni takapihalle päin. Pajan takana oli sikolätti, joka toi naapurustoon hajun lisäksi myös valtavasti rottia. Seppä perheineen asui Ahjolankatu 16:ssa olevassa asuinrakennuksessa pajan vieressä.

Eloranta valmisti rautatuotteita alusta loppuun, mutta paljon myös korjaus- ja teroitushommia. Lähiseudulta tuotiin viikatteita terotettavaksi siinä määrin, että naapurintyttökin sen huomasi.Tavallisia vieraita pajan pihalla oli myös hevoset, sillä lähiseutujen isännät toivat Elorannalle hevosensa kengitettäväksi. Sitä varten pihamaalla oli tietty paikka, johon hummat kiinnitettiin. 

Seppä ei naapurin tytön muistojen mukaan turhia puhunut. Paikasta toiseen Riihimäellä hän liikkui naisten polkupyörällä.  Varsinkin 1950-luvun puolivälissä mies nähtiin usein pyöräilevän, sillä hän toimi oman pajatyönsä ohella 1956 valmistuneen Riihimäen tyttölyseon rakennustyömaalla raudoittajana.

Turkisliike Liisa Hyvärinen

Saimme Suomen metsästysmuseolta lainaksi  Riihimäellä noin vuosina 1948 –1970 toimineen Turkisliike Liisa Hyvärisen turkisompelukoneen. Omissa kokoelmissamme meillä on Hyvärisen liikkeestä peräisin olevia hattutukkeja, joita on käytetty turkispäähineiden valmistuksessa muotteina. Turkisompelukoneen myötä kaksi niistä pääsi myös näyttelyyn. Hyvärisen liikkeessä on valmistettu ainakin 60 minkkiturkkia.

Liisa Hyvärisen turkisliike toimi ainakin viimeksi osoitteessa Hämeenkatu 62.

Metsästysmuseolta saimme lainaksi myös kettupelleriinin. Se pääsi seinälle hattutukkien päälle ja Unto Ruokon turkisliikkeestä kertovan taulun viereen. Siihen se sopiikin hyvin. Unto Ruoko nylki ja muokkasi 

piennisäkkäitä parkituskuntoon ja Liisa 

Hyvärinen työsti valmiiksi parkittuja 

turkiksia. 

- pvi

Leikkikalutehdas

Riihimäellä on toiminut myös pieni leikkikalutehdas! 

Museolla poiketessaan Pekka Lehtinen alkoi muistella lapsuudestaan tuttua leikkikalutehdasta. 

Ainakin vielä sotien jälkeen 1940-luvulla toimi Allinnanrinteen alussa, nykyisen teatterimontun puolella pieni leikkikalutehdas yksikerroksisessa puurakennuksessa. 

Verstaalla valmistettiin puisia leikkikaluja - pienet puiset helistimet oli yksi suosituista tuotteista. Lelujen lisäksi leikkikalutehtaassa valmistettiin ainakin sorvattuja lampunjalkoja.  

Puuseppinä verstaalla oli ainakin Toivo ja Erkki Lehtinen sekä Evert Hovi.

Lehtinen lahjoitti museolle muutaman tehtaalla valmistetun tuotteen: Puuauton, vauvan helistimen ja lampunjalan. 

Kiitos!

- pvi

Riihimäen puusepäntehdas P. Ahokas

Puuseppä Paavo Ahokkaan sukulaisia kävi meillä museolla pari viikkoa sitten tutustumassa näyttelyyn ja kertomassa Ahokkaan puusepäntehtaasta. Mukana heillä oli myös Ahokkaan liikkeessä työskennelleen Kalevi Mäen tytär, joka toi myös valokuvia aiheeseen asiaan liittyen.

P. Ahokkaan puusepäntehdas toimi Riihimäen Juppalassa Hallakadun varrella (ehkä nyk. numeron 8 kohdalla) vuodesta 1940-vuoteen 1954 saakka. Puusepäntehtaalla työskenteli useita puuseppiä. Liike oli erikoistunut ovien ja ikkunoiden valmistamiseen, mutta tilauksen mukaan valmistettiin myös     keittiönkaappeja, pihakeinuja, liinavaatekaappeja ja muita kalusteita.

   
Kiitos mielenkiintoisesta juttutuokiosta ja kuvista!


- pvi





 









Ahokkaan puusepäntehtaan mainos löytyi museon perusnäyttelystä. Karjala 225/1953.
 

Näyttelyn avajaiset 5.10.2014

Paja poikineen, tyttöineen -näyttelyn avajaiset olivat yleisölle avoimet ja samana päivänä, kun näyttely muutenkin avautui.

Näyttelyn avasi riihimäkeläinen toisen polven kultaseppä Jorma Holmroos. Holmroos kertoili puheessaan omia ja isänsä kokemuksia käsityöläisyydestä ja kiitteli museota aiheen nostamisesta esille. 

Kotiteollisuusliike Sukkula

Avajaisissa vierailleen Kari Jyrkisen kanssa tuli puheeksi Kotiteollisuusliike Sukkula, yksi pitkäikäisimmistä käsityöyrityksistä Riihimäellä. Museon kokoelmissa ei ikävä kyllä ole materiaalia tästä monille niin tutusta liikkeestä. Kuulisimme mieluusti muistoja Sukkulasta kauppalan ajoilta, mutta toki myöhemmiltäkin ajoilta.

Sukkula toimi kauppalan aikana pitkään Valtakatu 4:ssä. (Mainoksessa hämäävästi Valtakatu 3) Se oli kolmekerroksinen liiketalo, jonka kolmannessa kerroksessa sijaitsi Sukkulan kutomo ja myymälä. Samassa talossa oli mm. kahvila.

Sukkula on työllistänyt useita naisia. Siellä valmistettiin myös kansallispukuja.

- pvi

Ajankuvaa aiheen taustalle

Kauppalan ajan alussa 1922 Riihimäen väkiluku oli 7 463 Kun Riihimäki julistettiin kaupungiksi vuonna 1960, väkiluku oli kasvanut 19 721 asukkaaseen. 

 Vielä 1900-luvun alussa asukkaat teettivät suurimman osan tarve-esineistään käsityöläisillä. Perinteisten käsityöläisten kuten suutareiden, räätäleiden, puuseppien, peltiseppien ja kelloseppien määrä kasvoi. Kehittyvä yhteiskunta loi uusia tarpeita ja uudenlaisia verstaita kohosi katujen varsiin. Huonekalujen verhoilu, kirjansidonta ja kirjapainotyöt monimuotoistivat paikkakunnan käsityökenttää perinteisten alojen rinnalla kun Riihimäestä vuonna 1922 tuli kauppala.

1920-1950 -luvuilla käsityöläisyys eli murroksen aikaa: Käsityöläisten asema tarve-esineiden valmistajina oli muuttumassa edullisten tehdasvalmisteiden yleistyessä. Osasta verstaita tulikin ajan mittaan pieniä tehtaita. Osa käsityöläisistä ryhtyi kauppiaiksi myyden omien tuotteittensa ohella valmistavaraa. Osa verstaista kaatui, mutta toisaalta parhaat tekijät pysyivät. Kädentaitoa arvostettiin silloinkin. Vanhat perinteet kuitenkin säilyivät kulta-, kello-, ja peltisepän-, vaatturin- sekä suutarinliikkeissä. Tekniikan kehitys toi kauppalaan myös uudenlaisia elektroniikka- ja kulkuväline- ja konekorjaamoja.

Käsityöläisiin kuului myös isompien verstaiden, laitosten ja tehtaiden alihankkijoita. Lasitehdas tarvitsi astioiden maalaajia, hiojia ja kaivertajia. Puusepät tarvitsivat huonekalujen ja muiden tuotteidensa maalaajia. Kuulemani mukaan ainakinHirsimäessä joku puuseppä teetti kapiokirstujen maalaustyöt jollakulla muulla. Olisikohan tästä tarkempaa tietoa kenelläkään? Havi puolestaan teetti osan kynttilöiden maalaustöistä talon ulkopuolella.

Haviin liittyen en muuten malta olla mainitsematta, että nyt Havin kynttilätehtaalla on uustuotannossa joulupukkikynttilöitä, joita muiden muassa aikoinaan juuri käsin maalattiin. Museon myyntipisteestä nykyisin maalaamattomina myytäviä kynttilöitä myydään 9,50 euron hintaa. Mainio joululahja! Askartelukaupoissa myydään kynttilämaaleja, joilla jokainen voi halutessaan maalata joulupukkinsa millaiseksi haluaa.

- pvi

Paja poikineen, tyttöineen -näyttelystä

Näyttelyssä luodaan katsaus Riihimäen kauppalan aikaisiin, 1922–1959, niin sanottuja perinteisiä käsityötuotteita tuottaneisiin käsityöpajoihin ja -verstaisiin. Olemme rajanneet käsittelyn ulkopuolelle leipomot, parturit ja muut käsityöalat, joista ei ole jäänyt pysyviä tuotteita.

Kaupunginmuseon esine- ja valokuvakokoelmat ovat olleet pohjana, kun näyttelyssä esiteltäviä kohteita on valittu. Vaikka museolla on ollut tiedossa lukuisia verstaita, näyttelyyn ovat valikoituneet vain ne, joista museolla itsellään on ollut jotain materiaalia. Tämä tarkoittaa sitä, että esillä on vain pieni ote kaikista Riihimäellä kauppalan aikana toimineita käsityöverstaista.

Esimerkkejä on suutareista, räätäleistä, kello-, kulta-, pelti- ja puusepistä sekä kutomo, savipaja ja piipuntekijä. Suutarin ja puusepän välineitä museon kokoelmissa on paljon, mutta valokuvia välineiden käyttäjistä työssään ei niinkään. Sen sijaan piipuntekijästä museolla oli kuva, mutta ei sen enempää tietoa tai valmiita tuotteita. Saimme kuvaa täydentämään näyttelyä varten lainaksi piippumestari Niirasen upeita tuotteita.  

Tätä kirjoittaessani näyttely on ollut yleisölle avoinna kuukauden päivät. Joka viikko tietoomme on tullut jotain uutta aiheeseen liittyen ja jo kertyneitä muistoja kirjaan nyt ensin tänne. Jos tämä tahti jatkuu, on näyttelyn päätyttyä museon toiveet näyttelyn suhteet toteutuneet.

Blogimme tekstit ovat vapaamuotoisia ja jutustelevia. Tekstejä saa myös kommentoida ja sillä tavalla ottaa osaa blogin, näyttelyn ja koko museon toimintaan.

Tervetuloa mukaan muistelemaan paikkakuntamme verstaita!

  

-  pvi